top of page
Neiti Ranio
Etsi
Writer's pictureNeiti Raunio

Rolf Moborgin Heirol Oy sai lentävän lähdön, kun pastakoneesta tuli karjalanpiirakkakone

Päivitetty: 10. tammik. 2021


Kaarinalaisen isän ja pojan, Heimo Lehtosen ja Rolf Moborgin 30 vuotta sitten perustama keittiövälineisiin ja -tarvikkeisiin erikoistunut Heirol Oy lähti lentoon karjalanpiirakkakoneesta.

Tai oikeastaan italialaisesta pastakoneesta, josta tuli suosittu karjalanpiirakkakone.


Heirol Oy:llä oli italialaisen Marcato-pastakoneen Suomen edustus.

90-luvun alun Suomessa pastakoneita myytiin harvakseltaan, yksi tällä viikolla ja toinen heti perään parin viikon päästä. Kunnes Kiteelle, Hankkija-Maatalouteen tilattiin kerralla 24 konetta. Jo se, että Kiteelle tilattiin yhtään pastakonetta, oli pienoinen ihme.


- Ei kolmisenkymmentä vuotta sitten edes Helsinkiin myyty montaakaan pastakonetta viikossa. Isäni Heimo soitti ihmetellen Kiteen Hankkija-Maatalouden silloiselle sisäänostajalle ja kysyi mitä he oikein tekevät niille pastakoneille, kun noin iso tilaus tuli, Rolf Moborg kertoo.


- ”Ei se mikään pastakone ole! Sehän on karjalanpiirakkakone!”, vastattiin Heimo Lehtoselle puhelimen toisessa päässä.


Kiteellä oli luovasti keksitty kokeilla pastakonetta piirakankuorien kaulimisessa. Kahvipannun kannella taasen sai leikattua kuorista oikeanlaisia. Sana kätevästä leipurin apulaisesta oli lähtenyt leviämään.


Rolf Moborg otti yhteyttä MTV3 -kanavalla Huomenta Suomi -ohjelman ruokaosiota siihen aikaan vetäneeseen Kati Nappaan. Nappa innostui italialaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin luovasta yhdistämisestä. Ja pian alkoi tapahtua.


- Saimme asiakkaan suoraan tv-lähetykseen vaimonsa kanssa tekemään karjalanpiirakoita Marcaton pastakoneella! Puhelimet alkoivat lähetyksen jälkeen piristä. Puoleenpäivään mennessä olimme myyneet lähes 4.000 pastakonetta.


- Seuraavan puolentoista vuoden aikana myimme niitä koneita 40.000 kappaletta!

Yksi TV-esiintyminen ja ihanat kiteeläiset avasivat ovemme keskusliikkeisiin. Pääsimme isoihin marketteihin myymään myös muita tuotteitamme, Moborg muistelee hymyillen.

Heirolin alkuaikoina yrityksen valikoimassa oli vähän kaikenlaista, lahjatavaroista keittiövälineisiin ja keraamisista astioista koriste-esineisiin. Myös tuotemerkkien sekamelska oli melkoinen. Moborg alkoi miettimään 'kaikille kaikkea' strategian muuttamista. Keskittymistä muutamaan merkkiin ja lähinnä oman tuotemerkin rakentamiseen.


- Kävin neljästi vuodessa messuilla Italiassa ja Saksassa tekemässä kauppoja. Messuilla tehtaanomistajien pojat, nuoret miehet edustivat perheyrityksiään. Viimeisen päälle puvut päällä.


- Aloin itsekin kiinnittämään huomiota pukeutumiseeni. Oli pakko, jotta olisin ollut samalla viivalla muiden kanssa. Silloin luotiin sellaisia suhteita, jotka toimivat edelleen.


Eräillä Saksan messuilla Frankfurtissa, espanjalaisen keittiöbrändin pisteellä, tapahtui seuraava käänne Heirolin sekä Heimo Lehtosen ja Rolf Moborgin tarinassa.


- Espanjalainen tehtaanomistaja toi isäni ja minun eteen viinipullon. Tällä tehtaanomistajalla, Rodrigolla, oli hieman pidemmät kiharat hiukset ja hänellä oli myös viinitila. Viinitilalla oli luonnollisesti oma kirkko ja oma kappeli.


- Aloin kyselemään Rodrigon tuotteista, mutta tämä totesi: ”Puhutaan ensin viinistä ja juodaan sitä, viini on tärkeämpää”.


Viinistä puhuessa ja sitä juodessa, seurassamme ollut saksalainen tukkuri kertoi Lehtoselle ja Moborgille tuovansa keittiötarvikkeita Kiinasta ja ehdotti, että nämä tulisivat tervhtimään hänen Kiinan agenttiaan.


- En juurikaan arvostanut omassa, silloisessa maailmankuvassani kiinalaista tuotantoa. Minulle Kiina oli ainoastaan halpatuotteiden maa, en tiennyt maasta löytyvän myös korkeaa laatua. Mietin lähinnä vain lasiin jäänyttä viinitilkkaa kävellessäni kohteliaisuuskäynnille Rodrigon Kiinan kontaktin juttusille.


- Tuotteet nähdessäni yllätys oli melkoinen. Hieman liioitellen voin sanoa tämän agentin esittelemien keittiötuotteiden olleen laadultaan kolme kertaa parempia, mutta hinnoiltaan kolmasosan eurooppalaisista vastaavista. Maailmani aukesi aivan uudella tavalla.


- Kiinassa kontaktit ovat kaikki kaikessa. Oikean yhteyshenkilön saamista voi verrata lottovoittoon. Ja yht'äkkiä meillä, minulla oli sellainen, Moborg kertoo lähes liikuttuneena.


Ensimmäisen Kiinanmatkansa jälkeen Rolf Moborg on palannut Kiinaan 41 kertaa. Reissu alkaa ja päättyy aina Hongkongiin, Frankfurtin messuilla olleen Albertin kotikaupunkiin. Hongkongilainen Albert on edustanut Heirolia maassaan kaikki nämä vuodet ja tänä päivänä mukana kauppoja tekemässä on jo Albertin poikakin.


- Käymme tutustumassa tehtaisiin. Tarkastamme laadun ja tutustumme työntekijöiden työoloihin. Meille on tärkeää, että sikäläiset yhteistyökumppanimme noudattavat paikallista työlainsäädäntöä työaikoineen ja palkkauksineen. Olen nähnyt monenlaisia tehtaita. Totta kai myös sellaisia, joista en halua tilata yhtään mitään.


Alussa, kun lähdimme Hongkongista Manner-Kiinan puolelle, olisi ilman agenttia tullut itku. Kielitaidottomana en ymmärtänyt mistä puhuttiin, ruoka oli outoa ja tehtaat sijaitsivat keskellä, niin keskellä ei yhtään mitään. Sittemmin vaimoni ja yhtiökumppanini Cristina sekä myös kaikki neljä lastamme ovat käyneet Kiinassa kauppareissuillamme.

Italialainen pastakone, tai siis karjalanpiirakkakone on pysynyt kaikki nämä vuodet Heirolin valikoimissa. Kuten myös New Yorkin Modernin taiteen museon kokoelmiin kuuluva italialaisen Bialettin mutteripannu. Molemmat italialaisen muotoilun taidonnäytteet päätyivät Heirolin valikoimiin, kuinkas muuten kuin vahingossa.


- Lähdin Italiaan messumatkalle. Puoliksi italialainen Cristina pyysi, että tuon hänelle tuliaiseksi molemmat, pastakoneen ja mutteripannun. Niitä kun ei siihen aikaan Suomesta saanut. Samalla sitten solmimmekin sopimuksen tuotemerkkien edustamisesta maassamme. Ja samalla hienolla tiellä ollaan edelleen.


Rolf Moborgilla riittäisi perheyrityksensä vaiheista kerrottavaa kirjan verran. 2000-luvun alussa eläkkeelle Heirol Oy:stä jäänyt Heimo Lehtonen voisi varmasti kirjoittaa omista kokemuksistaan toisen kirjan. Rolfin ja Cristinan jalanjälkiä asteleva ja oman kädenjälkensä yritykseen nykyään tuova Alessia-tytär puolestaan aloittelee sen kolmannen kirjan tarinaa.

Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy


Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.



821 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page