Toimittaja, ruokakirjailija ja ruokakulttuurin puolestapuhuja Markku Haapio teki pitkän työuran Iltalehdessä. Haapio oli lehdessä pitkään ennen muuta yleistoimittaja ja kirjoitti ruokajuttuja vain muun työn ohessa. Iltalehdessä oli mm. palstoja, joihin toimittajat tekivät erilaisia tastingejä. Aika pian ruoka- ja juomajutut lankesivat Haapiolle. Varsinainen ruokatoimittaja miehestä tuli YT-neuvottelujen myötä 2000-luvun alussa.
- Meillä oli YT-neuvottelut menossa ja olin jo vähän varautunut saamaan kenkää, kuten kävi monelle kollegalle. Puhelimen soidessa ehdin miettiä että, jaahas - se oli sitten tässä. Tapaamisessa päätoimittajan kanssa minulta kuitenkin kysyttiin, mitäs tykkäisin, jos alkaisin tuottaa ja tehdä pelkkiä ruokajuttuja.
Olin tehnyt liki parikymmentä vuotta yleistoimittajan työtä, joka on melko kuluttavaa ja vaatii monipuolista osaamista. Olen kiitollinen Iltalehdelle, että sain työurani lopulla, kymmenisen vuotta, keskittyä mieliaiheeseeni ruokaan, Haapio kertoo.
Aiemmalta työuraltaan Haapiolla oli taustaa myös kirjantekijänä. Hän oli pitkään harrastanut makkaraa mm. keräten makkaraan liittyviä lehtileikkeitä. Kirjakin haaveissa oli, niitä kun makkarasta ei liiemmälti ollut.
- Kuulin huhuja, että joku oli suunnittelemassa kirjaa makkarasta. Ystäväni Parkkisen Jukka kehotti minua kirjoittamaan 'sen kirjan, kun aina vaan siitä puhut'.
Niinpä soitin Visa Nurmelle ja ehdotin tapaamista Old Bankissa. Visan myötä mukaan tuli keittiömestari Antti Vahtera ja kokemusta ruokakirjan teosta. Olivathan Nurmi ja Vahtera tehneet yhdessä jo neljä ruokakirjaa.
Nakit ja muusi – Suomalainen makkarakirja oli syntyessään vuonna 2002 ensimmäinen lajissaan. Nakit ja muusi oli laaja tietoteos makkarasta ja makkarakulttuurista ja tarjoili lisäksi runsaasti herkullisia reseptejä makkarasta. Sittemmin ruokakirjoja on Haapion kynästä syntynyt kymmenkunta.
Ruoka- ja juomakulttuurilla on Haapion sydämessä erityinen sija. 80- ja 90-lukujen vaihteessa Kuopiossa oli perustettu Suomen olutseura. Silloisella olutseuralla oli Haapion kertoman mukaan vähintäänkin kummallisia sääntöjä.
- Paikallisten olutseurojen olisi Suomen olutseuran mukaan pitänyt rahoittaa toimintansa myymällä baareille suositustarroja ovenpieliin. Päätimme legendaarisen Otto Lambergin ja City-lehden silloisen päätoimittaja Marko Maunulan kanssa perustaa Turkuun oman seuran. Seura sai nimekseen TOYS eli Turun Oluen Ystäväin Seura ry. Minusta tuli ensimmäinen puheenjohtaja ja Maunulasta sihteeri.
Ruokakulttuurin saralla Haapio vaalii erityisesti uutta perunaa, tai itse asiassa neitsytperunaa, kuten hän tätä herkkua kutsuu.
- Minulla oli vuonna 2002 Iltalehden maanantai-sarjassani vieraana turkulainen keittiömestari ja ravintoloitsija sekä ravintola-alan opettaja Jorma Haranen, aiheenamme varhaisperuna. Jahkasimme Harasen kanssa siitä, miten hieno tuote varhaisperuna on ja miten sitä tulisi arvostaa enemmän ja miten se tulisi nimetä neitsytperunaksi italialaisen neitsytoliiviöljyn tapaan. Seuraaavana vuonna kolumnissani peräsin omaa festivaalia tälle ainutlaatuiselle herkulle.
Myöhemmin Visa Nurmi otti kopin neitsytperunasta ja kirjoitti Suomen Kuvalehden kolumnissaan samasta aiheesta.
Turusta oli tulossa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Nurmi oli mukana suunnittelemassa ja vetämässä ruokakulttuurihankkeita. Mutta sitten suomalaisen ruokakulttuurin suuri mies Visa Nurmi kuoli äkillisesti.
Turun Kulttuuripääkaupunkisäätiön ohjelmajohtaja Suvi Innilä kutsui neuvonpitoon Visan kanssa yhteistyötä tehneet Markku Haapion, Liisa Lindrothin, Antti Vahteran ja Pekka Paasion. Palaverin tuloksena perustettiin Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry. Varhaisperunan omasta juhlasta ja nimestä tuli totta kulttuuripääkaupunkivuoden myötä.
Neitsytperunaa juhlittiin aluksi Varvintorilla, Vähätorilla ja Hämähäkkitontilla kunnes paikaksi valikoitui ja vakiintui Panimoravintola Koulun piha.
- Koulun piha toimii hyvin. Ensi vuosi onkin juhlavuosi, kun Neitsytperunafestivaalit järjestetään Turussa kymmenennen kerran. Missään muualla maailmassa kuin Suomessa varhaisperunassa ei ole samanlaista ainutlaatuista makua. Tai korkeintaan Ruotsissa, mutta ei sekään ihan sama ole, Haapio toteaa.
Neitsytperuna tulisi syödä mahdollisimman pian perunan maasta noston jälkeen, sillä sen herkkä maku kärsii kuljetuksesta. Marketit myyvät meillä alkukesästä perunaa, joka on ollut matkalla 3-4 päivää. Jos haluamme ylläpitää suomalaista ruokakulttuuria ja tätä laadukasta herkkua, perunaa, tulisi meidän – niin kuluttajien kuin kaupankin – satsata siihen laatuun eikä juosta halvimman hinnan perässä, Haapio summaa.
Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy
Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.
Comments